AVOIN KIRJE PÄÄTTÄJILLE               

Varkaudessa  11.02.2021

TAPAHTUMA-ALAN YRITTÄJÄN JA ESIINTYJÄN VAATIMUS EPÄOIKEUDENMUKAISUUKSIEN KORJAAMISESTA

Tämän kirjoituksen kaltaisia ulostuloja on ollut jo useita luovien alojen, laajan kulttuurikentän sekä tapahtuma-alan etujärjestöiltä ja toimijoilta. Toistaiseksi ne eivät ole johtaneet näkyviin tai riittävän konkreettisiin toimiin, joten ääntä on edelleen pidettävä eikä tämä varmaan jää viimeiseksi.

Suomessa kulttuuri- ja luovien alojen työllistämisvaikutus on EU:n tasolla toiseksi korkein ja lisäksi n. 3200 yritystä työskentelee tapahtuma-alan ympärillä työllistäen eri tavoilla lähes 200 000 ihmistä kokonaisarvon ollessa n. 2,35 miljardia. Työllistämisnäkökulmasta taakse jäävät metsäteollisuus tai jopa ravintola-ala, jonka kanssa kuitenkin ollaan vahvassa vuorovaikutuksessa kohtelun taas päättäjien taholta ollessa on täysin epäsuhdassa näiden kesken. Kaksi vuosikymmentä tasaisesti kasvanut ala on menettämässä 2/3 arvostaan ja yrityksien liikevaihto on pudonnut laajasti jopa 90%. Kerrannaisvaikutukset nostavat taloudelliset tappiot koko maan kannalta vielä aivan uudelle tasolle kun mietitään verotulojen vähenemisen lisäksi tapahtumien ja toimijoiden välillisesti luomaa liiketoimintaa muiden alojen yrittäjille.

Tähän hieman perspektiiviä. Edustan itse yrittäjänä sekä esiintyjänä musiikki-alaa. Olen iskelmägenren artisti ja tehnyt työtä päätoimisesti yli 20 vuotta, yrittäjänä puolisoni kanssa vuodesta 2005. Olemme elättäneet yrityksellä itsemme ja työllistäneet vuosittain kymmeniä muusikoita sekä teknikoita ja luoneet mm promootiohenkilöstölle, ohjelmatoimistoille ja muillekin yrityksille työtilaisuuksia oman toimintamme avulla. Oman yrityksemme liikevaihto putosi viime vuonna 80% edelliseen verrattuna ja tänä vuonna tähän mennessä tarjolla on ollut pyöreätä nollaa. Business Finlandin esiselvitystuella kykenimme muutaman kuukauden työskentelyyn mutta uudet palvelumuodot eivät tässä maailmantilanteessa näillä rajoituksilla ole myöskään heti tuottamassa uusia tilauksia kaikkien odottaessa selvästi livekohtaamisten mahdollistumista.

Tangokuninkaallisina toimimme lisäksi 2019 perustamassamme yhdistyksessä TanKu ry ja kotimaisista työkseen esiintyvistä iskelmäesiintyjistä Tangokuninkaallisia on n. 40. Pelkästään me Tangokuninkaalliset teemme n. 2500 esiintymistä vuosittain ympäri maata tanssipaikoilla, konserttisaleissa, teattereissa, risteilylaivoilla, ravintoloissa, kylpylöissä, tapahtumissa jne tavoittaen jo tällä ryhmällä helposti noin miljoona suomalaista vuosittain, ihan livenä. Sen lisäksi että työllistämme paljon muita ja liikumme itse, liikutamme myös yleisöä paikkakunnilta toisille ja näin monet palveluntarjoajat kuten majoitusliikkeet, ravintolat, kahvilat ja liikenneasemat saavat liikevaihtoa. Kun tätä kehää aletaan laajentaa muihin iskelmäesiintyjiin ja pop-/rock -genren esiintyjiin tai laajemmin musiikkialaan, koko tapahtuma-alasta puhumattakaan, niin voidaan nähdä että olemme syvemmällä yhteiskunnan rattaissa ja enemmän yleiseen hyvinvointiin vaikuttamassa kuin äkkiä voisi luulla.

Alamme on ottanut toiminnallisesti ja taloudellisesti koronatilanteen vaikutukset vastaan ensimmäisenä ja näillä näkymin niistä myös viimeisenä toipuu. Jos toipuu. Kuitenkin alalle ominaisesti yhteisöllisyyden nimissä koronatalkoissa on oltu nöyrästi mukana sekä pyritty samalla luomaan myös erilaisia uusiakin toimintamahdollisuuksia jäämättä odottamaan pelkkää pelastavaa enkeliä. Tangokuninkaalliset tuottivat mm viime vuonna 6 jaksoa sisältävän ohjelmasarjan ja kaksi 90min mittaista konserttijaksoa televisioon. Tähän ei haettu mitään tukia vaan liki 40 esiintyjää taustatiimeineen teki töitä ilman palkkaa ja tarvittava rahoitus tuotantoon hankittiin omin keinoin suuruusluokan lähennellessä 100 000 euroa. Näin saatiin tarjottua yleisölle viihde- ja musiikkiohjelmaa televisioon kun kesän tapahtumat peruuntuivat. Osa meistä ja muista iskelmäartisteista on ollut mukana perustamassa uutta, nyt 4kk toiminutta radioasemaa ja myöskin tämä työ tehdään omakustanteisesti. Alan ammattilaiset ovat tottuneet laittamaan itsensä aina kokonaisvaltaisesti peliin kuten tässäkin tilanteessa ajatuksena että tilanne muuttuu ja hätämme kuullaan sekä vääryydet korjataan. Teemme vähintään osamme, entä te päättäjät?

Me, sekä suurin osa muista alalla työskentelevistä on nyt vailla palkallista työtä. Korona ei ole tehnyt meistä työttömiä, vaan sen on tehnyt virkahenkilöstö, päättäjät ja hallitus. Suomessa ylintä valtaa käyttää kansalaisten valtuuttamana eduskunta joka nyt piiloutuu virkamiesten selän taakse, kun taas vastaavasti aluehallintovirastot muistuttavat toimivansa säädettyjen lakien mukaisesti. Näissäkin on alueellisia tulkinta- ja toimintaeroja. Rajoittamalla tapahtumia on ehkä luotu keinotekoinen kuva tehokkaasta toiminnasta epidemian hidastamiseksi mutta myöskään ei ole voitu osoittaa ammattimaisesti järjestettyjen tapahtumien levittämiä tartuntoja. Epäselvät ja eriarvoista kohtelua sisältävät rajoitukset eivät anna uskottavaa kuvaa strategiasta. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei käy se että päättäjien tekemien päätösten perusteella toimialat ja työpaikat ovat eriarvoisia.

Tartuntatautilaki saatiin esittelyyn melko nopeasti ja siihen perustuslakivaliokunta otti kantaa että yrityksille olisi maksettava korvauksia elinkeinotoiminnan rajoittamisesta. On suorastaan pöyristyttävää mikäli tapahtuma-alan yritykset jätetään tässä kohtaa huomiotta kun selvästi elinkeinon harjoittaminen on estetty. Yritystukijärjestelmät olivat mahdollisia hakea vain pienelle osalle kriteerien vuoksi, samoin kustannustuet molemmilla kerroilla. Liikevaihto on sidoksissa työsuorituksiin joten kiinteitä kuluja syntyy vähemmän kun tiloja ei ole eikä työvoimaa voi palkata. Yrittäjäkään ei voi maksaa palkkaa itselleen ellei töitä voi tehdä. Aamulehti kirjoitti 20.3.2020 pääministerin sanoneen että ”yksikään yritys ei ajaudu koronan takia konkurssiin”. Tähän lupaukseen on juuri nyt vaikea uskoa. Yksinyrittäjät ja freelancerit taivaltavat samassa suossa eikä Taiken työskentelytukia tai muitakaan tukimuotoja ole tarjolla riittävästi tai niitä ole kyetty kohdentamaan tasapuolisesti. Kukaan alalla työskentelevä ei varmaankaan haluaisi olla työtön, eikä oikeasti olekaan vaan työnteko on estetty ja ihmiset ohjattu hakeutumaan työttömyysturvan piiriin joka ilmeisesti on helpoin tapa toimia tällä hetkellä, mutta samalla myös hivenen nöyryyttävä ja vääristävä. Eikä tämä silti poista päättäjiltä tarvetta etsiä toimivampia vaihtoehtoja ja tehdä tarvittavia lakimuutoksia kun epäkohdat on havaittu ja tunnustettu. Tämä on lainsäätäjien tehtävä.

Julkisen vallan velvoitteisiin lainsäädännön lisäksi kuuluu myös kulttuuripalvelujen tarjoaminen. Nyt uhkana on myöskin vääränlaisen viestin antaminen että kulttuuri ja viihde eri muodoissaan olisi jotenkin toisarvoista yhteiskunnassa. Kautta aikain yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi ja toivon luomiseksi myös vaikeina aikoina on kulttuurilla ja musiikilla ollut valtaisa merkitys josta on voinut ammentaa voimaa arkeen sekä tuntea samalla olevansa osa jotakin. Meneillään oleva tilanne, epämääräiset rajoitukset jotka koskettavat yrityksiä, ihmisiä ja heidän perheitään, tulee näkymään seuraamuksellisesti myös erilaisten terveyspalveluiden tarpeen lisääntymisellä. Vertauksena mainittakoon että yritykset ovat panostaneet nousujohteisesti työhyvinvointiin Suomessa (nykyään jo yli 2 miljardia euroa vuosittain) ja tällaista ennaltaehkäisevää sekä myös nykyistä nopeampaa toimintaa kaivataan nyt valtiovallalta jotta kansalaisten usko päättäjien toimintakykyyn sekä tasavertaiseen kohteluun palaa.

Ihmisten vapaa-aika on meidän alamme työtä ja joka tapauksessa vapaa-aikaa edelleen vietetään. Millaisia ovat juhlat sekä tilaisuudet ilman kulttuuria, musiikkia ja viihdettä? Näihin elämyksiin ja onnenhetkiin me ammattilaiset tuotamme sisältöä eikä kaikkea voi välittää tai kokea verkon yli netin välityksellä. Ammattimaisesti ja asiaankuuluvin toimin järjestetyt tilaisuudet ovat mahdollisuus myös hallita nykyistä tilannetta. Monessa muussa maassa tämä on ymmärretty ja nopeitakin päätöksiä tehdään tilanteen vaatiessa. Esim 50% täyttöaste tilaisuuksiin, kaikille istumapaikka, turvavälit huomioidaan, valvotaan toteutumista ja maskeja käytetään. Tämän hetken tilanne on surkuhupaisa kun mm. ravintoloissa ja kaupoissa saa liikkua ja toimia vapaasti kunhan kukaan ei ammattimaisesti ala paikalla esiintyä tai varsinkaan mainosta tahi laskuta siitä. Pidetäänkö meitä tyhminä? Onko meillä varaa antaa aiemmin mainitun n. 200 000 ammattilaisen vaihtaa alaa? Joukossa on paljon ahkeria moniosaajia jotka varmasti työmarkkinoilla menestyisivät joidenkin mielestä pelottavankin hyvin mutta ketkä sitten myöhemmin jatkaisivat ammattimaista tapahtumajärjestämistä ja esiintymistä? Mainittu tapahtumille suunniteltu ”selkänoja” kesän tapahtumien peruuntuessa ei välttämättä auta enää tuleville vuosille. Yleisöä ei voi vaatia montaa vuotta pitämään ostettuja lippujaan odottamassa mahdollista tapahtumaa ja pelkona on lippujen takaisin lunastaminen jolloin moni tapahtuma saattaa olla tiensä päässä.

Kulttuuria kuihduttamalla tehdään väärä ja vaarallinen arvovalinta tukahduttamalla mahdollisuus kokea iloa sekä elämyksiä ja luoda ympärille toivoa. Vaikutus kertautuu tuleville sukupolville. Yhteisöllisyys on kansakunnan selkäranka jota olemme olleet luomassa ympäri maata, emmekä soisi tämän murenevan vain siksi etteivät päättäjät kykene toimimaan tai löytämään ratkaisuja.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole vähätellä koronaviruksen vaarallisuutta tai pyytää vain päästä esiintymään sekä töihin, vaan vaatia eri alojen ja ammattiryhmien tunnustamista tasavertaisiksi myös silloin kun päätetään taloudellisista kompensaatioista ja tukimuodoista kriisitilanteissa. Lisäksi odotamme edelleen turvallisten tapahtumien toimintamallia josta perustettu työryhmä on jo antanut lausuntoja.

Alamme ihmiset ovat riippuvaisia yleisöstä ja julkisesta mielipiteestä, siksi myös lausunnot voivat olla välillä pehmeämpiä mutta lojaaliuttamme ei tule käyttää hyväksi ja antaa näin kapinamielen nousta. Usein kuulee sanottavan että ”viemme viestiä eteenpäin”, kenelle se viedään? Jos meitä kuunnellaan, kuuleeko kukaan oikeasti? Vaadimme selitystä miksi tunnustettuja epäkohtia ei kohta vuoden aikana ole korjattu ja vaadimme kohdistettuja toimia alaamme koskien sekä myös alamme työntekijöiden ja yritysten ammattimaisuuden tunnustamista. Ei vain puheissa, vaan myös konkreettisissa toimissa.

Petri Hervanto

Yrittäjä, laulaja

TanKu ry sihteeri

Tämän kirjeen allekirjoittavat myös seuraavat Tangokuninkaalliset taustajoukkoineen:

  • Tiina Räsänen
  • Jaska Mäkynen
  • Marita Taavitsainen
  • Tommi Soidinmäki
  • Aki Samuli
  • Taina Kokkonen
  • Kyösti Mäkimattila
  • Kari Hirvonen
  • Teijo Lindström
  • Marco Lundberg
  • Maria Tyyster
  • Jukka Hallikainen
  • Heidi Pakarinen
  • Marko Maunuksela
  • Johannes Vatjus
  • Kaija Pohjola
  • Saija Tuupanen
  • Erkki Räsänen
  • Mervi Koponen
  • Johanna Debreczeni
  • Eija Kantola
  • Tomi Markkola
  • Kauko Simonen
  • Pekka Mikkola
  • Hanna Talikainen
  • Jaana Lammi
  • Teemu Roivainen
  • Risto Nevala
  • Matti Korkiala
  • Arja Koriseva
  • Elina Vettenranta
  • Jarno Kokko
  • Marko Lämsä
  • Mira Sunnari
  • Johanna Pakonen
  • Jenna Bågeberg
  • Saana Sassali
  • Erika Vikman
  • Pirita Niemenmaa
  • Sebastian Ahlgren